Kuitenkin vain harva ymmärtää tai pystyy ottamaan vastaan sen hiljaisen surun. 
Kuitenkin vain harva ymmärtää tai pystyy ottamaan vastaan sen hiljaisen surun.
Osa teksteistä tuntuu suorastaan pomppaavan silmille. Tämän alleviivauksen taisin tehdä kevät-talvella 2014. Yhä edelleen teksti tuntuu tärkeältä.
]]>
]]>
"Kuinka voisinkaan, koskaan korvata.
Mitä tehnyt oot puolestani.
Rakkaudellasi minut uudistit,
nyt sinun kanssas tahdon olla."
Suhe*Live/Koko Maailma On Sun
]]>
]]>
Tuli vakituinen oman alan työ, tuli ihana koti järven rannalta, oli (ja on yhä edelleen maailman ihanin puoliso), tuli palkallinen kesäloma, oma auto, kesämökki... Tuli melkein kaikki mitä oli toivonut ja odottanut elämältään. Tai niin ainakin luulin.
Lasta ei tullut. Vaikka kuinka pyrimme ponnistelemaan asian eteen, lasta ei tullut. Lasta ei ole vieläkään tullut.
Myös jokin muu iso ja perustavanlaatuinen asia elämästä puuttui. Elämästä puuttui hengellisyys. En vain tajunnut sitä vielä tuolloin, siihen meni hiukan kauemmin aikaa. Vieläkään en osaa itseäni uskovaiseksi kutsua, etsiväiseksi kylläkin.
Näin jälkikäteen olen jollain pienellä sairaalla tavalla jopa kiitollinen siitä, että minulle ei ole suotu lasta tuolloin kun sitä ensimmäisen kerran tajusin toivoa. Jos niin olisi käynyt, en tiedä olisinko osannut ajatella asioista niinkuin nyt ajattelen. Lapsia kun ei tilata, lapset ovat lahjoja.
En ole varma siitä mitä Luojani haluaa minulle asialla opettaa, mutta veikkailen että ainakaan jatkuva tyytymättömyys nykyhetkeen, ns. "sittenkun" elämä, ei ole yläkerran Isän mieleen.
]]>
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Gal 5:1
]]>
Lapsettomuus. Tuo mörkö on toinen asia mikä on menneenä kalenterivuotena ollut runsaasti läsnä elämässäni. On tainnut tulla täyteen jo yli viisi vuotta toivetta ja odotusta. Aina odotus ei ole ollut selkeää, toisinaan taas hyvinkin kirkasta. Lapsettomuuden lääketieteelliset syyt on selvitetty, hieman lääkkeellisiä hoitojakin vuoteen on mahtunut.
Monta muutosta tähän maalliseen elämään on jo tämän kesän aikana mahtunut ja väistämättömiä lienee vielä tulevatkin muutokset. On tehtävä päätös koeputkihedelmöitysten aloittamisesta tai siitä ajatuksesta luopumisesta. Jokatapauksessa voi olla että jäämme ainiaaksi lapsettomiksi. Lapsen odotuksesta voimme siis joutua luopumaan, mutta toiveesta ei kai koskaan.
En usko että on sattumaa, että juuri tämä vuosi herätteli minut etsimään Luojaa. Olen (kai) joskus lukenutkin/kuullutkin, että Luoja kutsuu ihmistä etsimään uskoa. Usko on Luojan lahja. Omassa voimassani en voi uskoa. Onkohan myös niin, että juuri kun luulet löytäneesi himppusen verran uskoa, takapakit jotka silloin yllättävät ovat kaikkein rajuimpia? ... Lapsena en uskonut helvettiin. Ajattelin että kyllä kaikki pääsevät taivaaseen, koska Jumala on niin hyvä. Tänäkään päivänä en tiedä kuinka asia on, mutta olen alkanut oivaltamaan että myös pahaa voi palvoa. Ja juuri kun luulet löytäneesi uskon ensiaskeleet, huomaatkin että olet taas langennut synninsykkyrään oikein kunnolla.
Ilo. Sitä odotan tältä uudelta alulta. Uskon iloa, iloa puolisosta, iloa luonnosta ja muista ihmisistä. Innostumista. Sitäkin odotan. Heittäytymistä. Hetkeen tarttumista. Niitä kaikkia odotan ja toivon.
Johdatusta pyytäen,
Purjeenpaikkaaja