Lapsettomuuden suru on hiljaista surua. Se on sellaista, että aina ei saa kyyneltä vuodatettua vaikka haluaisikin. Se on sitä kun sisällä oleva musta möykky aiheuttaa fyysistä pahaa oloa ennen nukkumaanmenoa. Se on eleetöntä alakuloa. On silti yritettävä elää normaalia elämää - käytävä töissä, jumpattava, laitettava ruokaa ja tavattava muita ihmisiä.

Kuitenkin vain harva ymmärtää tai pystyy ottamaan vastaan sen hiljaisen surun. 

Osa teksteistä tuntuu suorastaan pomppaavan silmille. Tämän alleviivauksen taisin tehdä kevät-talvella 2014. Yhä edelleen teksti tuntuu tärkeältä. 

Päivän vitamiinipommi! Kiitos Verkosto uusimmasta videoblogipäivityksestä! Lähellä Jeesusta <3

"Eksyin" Verkoston facebook-sivulle. Kuuntelin uusimman Petri Patrosen videoblogin päivityksen Identiteetti: Jumalan rakastama. Täyttä asiaa! Erityisesti kolahteli minuuteista 5:30 alkaen.

"Tänään avaan Sinulle lukot sisimpääni, eteesi tuon alttarille tuhat unelmaani. Tahdon luottaa viisauteesi. Käsivarsiisi, ne kantaa. Heittäytyä rakkauteesi.Tahdot parasta vain antaa, kuin Isä lapsilleen. " Petri Kosonen & Undivided hearts/ Halleluja, tunnet sydämeni