Lapsettomuuden suru on hiljaista surua. Se on sellaista, että aina ei saa kyyneltä vuodatettua vaikka haluaisikin. Se on sitä kun sisällä oleva musta möykky aiheuttaa fyysistä pahaa oloa ennen nukkumaanmenoa. Se on eleetöntä alakuloa. On silti yritettävä elää normaalia elämää - käytävä töissä, jumpattava, laitettava ruokaa ja tavattava muita ihmisiä.

Kuitenkin vain harva ymmärtää tai pystyy ottamaan vastaan sen hiljaisen surun.